Vanha rakkaus ei ruostu. Sain kutsun treffeille ja vielä yökylään isoon taloon. Koko suku tuntui olevan paikalla. Illalla katsottiin sakilla teeveetä. Kaksi alle kouluikäistä lasta kiehnäsi kyljessäni. Halusivat nukkua vieressäni. Kovin oli tullut siveäksi tuo mies, kun minulle petattiin paikka olkkarin leveään sänkyyn anopin ja lasten viereen.

Aamuyöstä heräsin siihen, että ikkuna aukaistiin ja kolme naista tuli sammuttamaan tupakanhimoaan. Kimposin ylös ja vetelin verhoja sängyn eteen. Unisena mutisin närkästyneenä: "Ettekö te vieläkään ymmärrä, että minä saan migreenin tuosta tupakan savusta." Kompuroin vilkaisemaan yläkerran tilat ja siellä olisi ollut leveä lattiapeti ihan ylhäässä yksinäisyydessä. Samanlainen hevospeittokin kuin itselläni on. Päätin seuraavan kerran nukkua lattialla, ellei tämä suhde ruostu jo näihin ensimmäisiin treffeihin. Vanhaa on usein turha uudelleen lämmitellä.

Sain kiinni kuitenkin unenpäästä, vaikka uni olikin katkonaista. Miten tuo anoppi viekin noin paljon tilaa! On lihonut entisestään. Nukkui jalkopäässä ja tuntui valtaavan koko sängyn. Ei herännyt, vaikka tönin jaloillani reunemmalle. Yritin varoa lapsia. Eivät nekään nukkuneet ojennuksessa. Jouduin olemaan aivan kippurassa. On tämäkin yö!

Emma kiipesi päälleni ja nuolaisi poskeani. Anoppi oli poissa, samoin lapset. Miehestä ei ollut tietoakaan. Satakakskytsenttisen sänkyni jalkopäässä oli täysinäinen iso matkalaukku ja kyljessä soittimen kaiuttimet. Wilma nukkui polvitaipeessani. Kömmin keittämään aamukahvit ja venyttelin samalla yön jäljiltä puutuneita jäseniäni.