Matkalaukut, anoppi ja se toinen, sekä koirien lentoboxi on jo Helsinkiin lähtevässä autossa. Helpotti kummasti kulkemista asunnossa. Muutama viikko on kulunut pakkaamisessa. Tämän päivän urotyö oli pikkupakun tyhjennys ja imurointi. Ehdin juuri ennen Jyrkin tuloa viimeiset pölyt sipaista. Seisoin hetken ihmetellen: "Onko tämä todellakin minun autoni?" Näin tyhjää päivää se ei ole miesmuistiin nähnyt ja miesmuistihan on kaiketi aika lyhyt.

Tuleva  rahtari teki pienen koeajon autolla ja kävi tarkastamassa samalla rengaspaineet. Töitähän ei aloiteta ilman päiväkahvia. Setvittiin juodessa tarvittavia dokumentteja ja kuulin hiukan matkasuunnitelmasta. Ruotsi, Tanska, Ranska, Andorra ja Espanja. Monta maata matkan varrella. Mielenkiintoinen reissu edessä ja selvästi lomanmakuinen: Ei tiukkaa aikataulua. Takarajana on vain lento Alicantesta Tampereelle.

Ehdittiin me sen auton kimppuunkin. Etukäteen ajattelemamme suojaritilä ei käynytkään etuistuinten taakse. Oli vaihdettava suunnitelmaa. Pöydät toimivat sopivina turvapanssareina istuinten takana. Kun päivällä katselin auton perää, niin arvelin pakanneeni liikaa tavaraa mukaan. Pienen alkupakkauksen jälkeen varmistuin asiasta. Nyt alkaa raaka pudotuspeli: "Entten tentten teelikamentten..." Vaikein vaihe edessä. Tällä hetkellä toivoisin pakussani olevan puolta enemmän tilaa. Paljon tekisi mieli viedä mukana. Kumisaappaat yritän kuitenkin muistaa!

Päivä on aikaa enää pakkaamiseen, mutta aiemmin tätä touhua ei olisi voinut tehdäkään. Yön kosteus hyökkää jo autossa olevien tavaroitten kimppuun. Kosteusongelmista ei varmasti tarvitse kärsiä Ruotsin jälkeen. Perillä onkin sitten jo lämmintä 25-30 astetta. Kuulostaa hyvältä. Jijona on valmiina, niin mekin kohta.

Kuvateksti: Tästä alkoi laatikoiden kääntely ja sitä on piisannut. Yksi pahvilaatikko sai kyytinsä postin kautta.