Sunnuntaiaamu (27.9.) oli lämmin. Sain tipsuilta pikaisen kahvihetken ennen lenkille lähtöä. Ovesta lähtemistä opeteltiin jo Suomessa ja opetus jatkuu täällä: Äiti ensin. Alaovella on vastassa heti katu ilman jalkakäytävää, joten on syytäkin tarkistaa, onko tulossa autoja tai pyöräilijöitä. Sunnuntain katukuvaan kuuluvat kilpapyöräilijät ja isommilla teillä motoristit.

27092015%20%283%29.jpg

Olin herännyt virkeänä ja täynnä suunnitelmia päivää varten Pidensin aamulenkkiä kaupungin alapuolella olevalle aluelle. Arvelin Emman ja Wilman nukkuvan tyytyväisenä useamman tunnin reippailun jälkeen. Saisin tehdä huonekalujen siirtelyä ihan rauhassa. Laskelmoin asian aivan oikein. Tipsut nukkuivat aivan raatoina terassilla pitkän aikaa. Kirkon kellot soivat joka vartin päästä. Sekään ei tuntunut nukkujia haittaavan.

27092015%20%287%29.jpg

Jossain vaiheessa kuulin ulkoa jylinää. Ihan kuin ukkostaisi? Onhan ilma ollut kyllä aamusta asti hautovan kuumaa. Taivaalle oli ilmestynyt tummia pilviä. Jylinä jatkui lähes taukoamatta toista tuntia ennen kuin näin ensimmäisen salaaman. Viime talvena ei ollut ainoatakaan ukkosen ilmaa ja Suomessakin taisi kertaan pariin ukkostaminen jäädä tänä kesänä. Ilmat olivat pari kuukautta todella viileät. Akkasta taisi paremminkin olla? Piisasihan siinäkin yritystä räiskeeseen.

27092015%20%2811%29.jpg

Illalla sain kutsun saunaan. Ehdin jo hyvin, kun olin tehnyt tavaroitten siirtelyä enemmän kuin olin sunnuntaille ajatellutkaan. Oli mukava tavata tuttuja saman katon alla. Tapasin myös Riston, Paulan ja Martin. Ilta on täynnä mielenkiintoisia keskusteluja, palikoitten paikalleen asettamista ja toisen ihmisen avointa kohtaamista. Käsi toisen käden hellässä huomassa, aivan kuin se olisi siinä aina ollut. Ehkä se on joskus ollutkin?